Mari 36 v (1/ 10.3.2017)
Säästäjä
Aamu oli
hämärä, oli maaliskuu. Mari kääntyi sulkemaan herätyksen. Sairas, vielä sairas
- kolmas päivä. Koko ruppi oli kivun kourissa, ja pää, ja kuumettakin tuntui
olevan. On mentävä lääkäriin. Vuorovapaat oli jo käytetty, mutta työhön hän ei
kyennyt.
Tänään
Marilla oli tuuria; hän sai lyhyen jonotusajan jälkeen yhteyden
terveydenhoitajaan ja vastaanottoajan jo iltapäivälle. Tosi tsäkä.
Mari asuu
Tunturitiellä, matka TK:n on lyhyt. Nyt Mari käveli uuden terveyskeskuksen hulppeita
käytäviä jo kotiin päin. Hän ajatteli, että olipa toinen hyvä tuuri, kun oli
päässyt tutun virkalääkärin vastaanotolle. Lääkäri tunsi hänen potilashistoriansa
ja niinpä asiointi oli jouhevaa ja luottavaista. Nyt hän sai valittaa muistakin
vaivoista kuin vain akuuttisairaudesta. Keikkalääkärille ei saanut.
Hän jatkoi
pohdiskelua, että miksi Pyhäjärvellä on vain 1,5 virkalääkäriä, mutta
Haapajärvellä 6 ja Reisjärvelläkin 2. Nehän ne keikkalääkärit maksavat
pyhäjärvisille n. 300 000 €/v. enemmän kuin virkalääkärit maksaisivat.
Miksi ihmeessä meille ei järjestetä virkalääkäreitä? Marin isä oli sanonut,
että Selänne joko ei halua palkata, tai ei ole kykeneväinen saamaan
virkalääkäreitä Pyhäjärvelle. Kumpiko syy lienee. Oli isä myös muistellut, että
ennen Selännettä virkalääkäreitä Pyhäjärvellä oli 5 tai 6. Ja että kun
Selänteeseen jotkut olivat himoinneet, oli asiaa perusteltu mm. sillä, että on
helpompaa rekrytoida henkilöstöä ja nimenomaan lääkäreitä. Näinkö on?
On se hyvä, että
meillä on oma TK omassa kunnassa, Pyhäjärvellä. Nytkin olisin joutunut
maksamaan matkakuluja 50 €, jos olisi pitänyt naapurikuntaan mennä. Mari
taivalsi kotiovelle, avasi lukon ja käveli keittiöön. Nurkkakaapista hän otti
vanhan tyhjän kahvipurkin, kaivoi rahapussista viimeisen 50 € ja laittoi
rasiaan. Minä olen säästäjä. Nyt hän hymyili – huojentuneena.
